Niin kauan kuin meillä on ollut puutarha, on meille ollut selvää, että rusakot ja jänikset ei ole satujen ihania pörröisiä kilttejä otuksia vaan helvetillisiä tuholaisia kesät talvet. Vanhassa talossa päärynäpuun oksat, atsaleat sekä kevään ensimmäiset krookukset saivat kokea pupujen nälän tyypillisesti talven ja kevään aikana. Uudessa talossa ollaan selvitty melko pitkään ilman vaurioita kun meillä ei ole ollut edes puutarhaa mutta jotenkin sitä kuvitteli, ettei ongelmaa kesällä ole vaan suurin tuho tapahtuu talvella... Kuvitelmat kohtasivat realiteetit tänä aamuna - kuvat saavat kertoa kasveille kuivuutta karumman tarinan:
 |
| Tän piti tulla 2m pitkäksi nyt pituus on 30 cm |
 |
| Clematis syöty aivan juuresta |
 |
| Ei sitten ikinä nähty tuota kukkaa ja varsi ei sitten ronkelille pupulle kelvannut |
 |
| Akileija taisi ehtiä kukkimaan |
 |
| Terävä leikkausjälki akileijassa |
Meidän pikkupuutarhurille on Pupu Tupuna boikotissa, niin kauan kunnes lajitoverit parantavat tapansa...
Toivottavasti noi tosta vielä lähtee - Clematiksella ei vaan ole enää mitään vihreää eli ihmeitä saanee tapahtua.
No comments:
Post a Comment