Hellepäivä rakennuksella.

Eilisen Iron Maidenin konsertin jälkeen uni maittoi ja rakennus kutsui vasta kello 10 jälkeen. Rakennuksella timpurit teki aluslautoja ja vedeneristyksiä apunaan juniori-timpuri - senioritimpurin poika, joka aluksi vaikutti olevan hieman hukassa mutta näemmä oppii nopeasti - niinkuin fiksun nuoren kuuluukin. Itse otin tehtäväksi Hormin läpiviennin laskemisen oikeaoppiseksi - helppo juttu ajattelin...

No ei ollut! Takkamestari kävi siis viime viikolla ja totesi että läpivienti ei ollut oikein tehty ts. läpiviennin eristyksen suojapelti olisi pitänyt tulla katon alapintaan saakka - oli maininnut asiasta. Me oltiin vastaavalta kysyttyämme vetäneet kipsilevyn hormiin saakka ja jättäneet  ko. suojapellin sinne mihin takkamestari sen oli reiän tehtyään jättänyt.

No hormin viime aikoina paljon puhutut CE-sertit ja niissä annetut piipun luokitukset kertoo piipun kestämän lämmöt ja etäisyydet esim. T450-N1-D-Vm-L50100-G70 kertoo Savukaasujen maksimilämmöksi 450 astetta (celsius) ja suojaetäisyydeksi 70mm palavaan materiaaliin. Normaalissa varaavassa takassa savukaasut lähtee noin reilut 300-asteisena.

Siis selvää oli, että suojapeltiä ja eristystä pitää laskea ja se tarkoitti valmiin tasoitetut katon purkua. No problem paitsi se saamarin mattoveitsi katkesi teki isoimman vekin päivän noin viidestä viillosta. Lähdin siis tekemään kipsariin reikää G70 määreen mukaan mutta pian kävi ilmi ettei se mitään auta - takkamestari kun ei ilmeisesti osannut käyttä mittaa - puu osat tuli hormiin nähden vastaan 50 mm etäisyydellä -> eli puitakin piti sahata.

Hieman mietittyäni kaivoin timpureiden kuviosahan esiin ja sitten sillä hommiin -> riittävän kokoista reikää tuli ja rumaa jälkeä reiän ympäristöön. Eli nyt pelti tippuu sinne minne pitääkin mutta meikäläisellä teipattavaa, tasoitettavaa ja maalattavaa tiedossa ja kaikki sen takia että yhden sankarin piti tehdä reiät silmämääräisesti.

Pelti laskettuna - villat piilossa - tuho näkyvissä

Aluslaudotusta ja pintamaalia

Keittiön laatoitus