Ihminen on merkillinen otus. Projektipäällikön ominaisuudessa ihminen potkii mielellään toisia tekemään asioita mahdollisimman nopeasti. Kun ihminen muuttuu projektipäälliköstä suunnittelijaksi, niin kaikki hidastuu - kiire katoaa, jos ei joku ole projektipäällikkönä piiskaamassa hommaa eteenpäin. Musta tuntuu just nyt siltä, että pääsuunnittelijan kiire päättyi siihen, kun annoin toimeksi lupakuvien viimeistelyn. Eka lupaus oli viime viikonloppuna, sitten keskiviikkona ja nyt on taas viikko kulunut ja mun kannalta ei ole mitään tapahtunut ts. kuvia näkynyt. Jokainen viikon viivästys on meille viikon vuokra...
Ajattelimme nopeuttaa naapurien kuulemista tekemällä sen itse. Terhakasti hainkin naapurilistat kunnan karttapalvelusta vai mikä sen nimi nyt olikaan. Lista sinänsä on helppo - meillä on 4 rajanaapuria, joista yhden kanssa on jo rasitetodistus ja yksi on kunta ja kolmaskin olisi varmaan helppo. Mutta se neljäs on kuolinpesä... Kunta suorittaa kuolinpesän kuulemisen lähettämällä suunnitelmat kuolinpesän edustajalle, jolla on velvollisuus toimittaa se eteenpäin osakkaille tiedoksi. Entäs kun me suoritetaan kuuleminen? Joudummeko kuulemaan kaikkia kuolinpesän osakkailta - ei harmainta aavistustakaan ja ei oikein ole saataivilla selkeitä vastauksiakaan.
Sähkötarjous tuli viikolla oletetun kaltaisena - voisi hoitaa sen ensiviikolla kuntoon käymällä ko.firman toimistolla. Elementtitoimituksia siirretty taas mukaanlukien maksun ensierä. Alkuvaiheen urakoitsijoita tiedotettu tilanteesta. Talotoimittaja ilmoittaa papereissaan, että toimitus on minimissään 8 viikkoa luvan saannista ja silti ne oli jo viiden viikon kuluttua tulossa pystyttämään.
Kaikenkaikkiaan ärsyttävää hommaa siirtää kokoajan kaikkea eteenpäin ja mikään ei tunnu kehittyvän positiiviseen suuntaan. Lähtökohtahan oli aloittaa kesä-heinäkuussa ja nyt on syyskuun loppu eikä edes luvasta ole tietoakaan. Eniten ottaa päähän se ettei mikään ole missään vaiheessa ollut itsestä kiinni tai no valitsemalla projektin toimijoita toisin voisi tämän hetken tilannekin olla parempi... Jälkiviisaus ei vaan auta - pakko jatkaa tätä suossa tarpomista.
No comments:
Post a Comment